Tiimi

Tässä on meidän ydintiimimme, mutta meillä on lisäksi paljon kavereita, jotka tarvittaessa täydentävät tiimiämme osaamisellaan. Lisäksi porukkaamme kuuluu paljon eläimiä, jotka saattavat välillä osallistua palavereihin tai ilostuttaa ihmisiä toimistollamme. Meissäkin saattaa olla jotain eläimellistä.

Samuli Suikkasen kasvokuva.

Toimitusjohtaja

Oona Vihavaisen kasvokuva.

Operatiivinen johtaja

Jenny Perttola oravana

Projektipäällikkö

Antto Perttolan kasvokuva.

Senior Developer

Palvelumuotoilija

Veli-Matti Suikkasen kasvokuva.

Developer

Mirka Timosen kasvokuva.

Developer

Roosa Volasen kasvokuva.

Graafinen suunnittelija

Graafinen suunnittelija

Samuli Suikkasen kasvokuva.

Toimitusjohtaja

Jenny Perttola oravana

Projektipäällikkö

Antto Perttolan kasvokuva.

Senior developer

Veli-Matti Suikkasen kasvokuva.

Developer

Graafinen suunnittelija

Oona Vihavaisen kasvokuva.

Operatiivinen johtaja

Palvelumuotoilija

Mirka Timosen kasvokuva.

Developer

Roosa Volasen kasvokuva.

Graafinen suunnittelija

Samuli Suikkanen

Samuli on tehnyt Internetiä työkseen yli kaksikymmentä vuotta ja tykkää ihan hitokseen kaikenlaisista projekteista. Vaikka Samuli on taustaltaan nörtti, hän taitaa salaa myös pitää ihmisistä, koska Loopylle on ilmestynyt töihin kaikenlaisia ainakin jollain tasolla ihmisiksi luokiteltavia tyyppejä. Samuli kipparoi Loopyn laivaa vakaasti eteenpäin ja kuten miltei kaikki maailman merikapteenit, Samulikin pitää viskistä.

“Kengurun rytmi on epäsäännöllinen: se on aktiivinen öisin ja hämärän aikaan, mutta sen voi tavata myös kirkkaassa auringonpaisteessa. Kenguru liikkuu takajaloillaan loikkien. Se voi hypätä jopa kahdeksan metriä ja saavuttaa 60 kilometrin tuntinopeuden. Kenguru käyttää häntäänsä tasapainon tukena hyppiessään, yhtenä raajana liikkuessaan ja apuna uidessaan – kenguru onkin taitava uimari. Peruuttaa kenguru ei osaa.”

Samuli Suikkanen kenguruna.
Oona Vihavainen kissana.

Oona Vihavainen (poissa)

Oona suunnittelee, kirjoittaa ja ymmärtää kokonaisuuksia. Etenkin ymmärtäminen on kova juttu. Lisäksi Oona, vaikka onkin pieni ja hymyilee paljon, on meistä se, jota oikeasti totellaan. Tämän takia Oona kaiken viestinnän ja suunnittelun ohella ohjaa meitä operatiivisesti eteenpäin kuin mikäkin merikissamatruusi konsanaan.

“Venäjänsininen on avoin, älykäs ja sosiaalinen kissa. Se on melko kovaääninen, vaikka sitä pidetään hiljaisena. Venäjänsininen tykkää olla jatkuvasti läsnä ja valppaana onkin aina tietoinen ympäristöstään. Leikkihetkien jälkeen se vetäytyy omaan rauhaansa lepäilemään. Venäjänsinisellä on kissaeläimelle tyypillinen riippumaton ja itsenäinen luonne, ja se myös kiintyy syvästi omaan perheeseensä.”

Jenny Perttola

Jenny seisoo teknisen ja ei-teknisen rajalla ja pyrkii yhdistämään langat niin, että kumpikin puoli ymmärtää toisiaan. Vähän kuin kääntäjä, joka hän myös on. Jenny pitää ohjeiden kirjoittamisesta, pilkunviilauksesta ja while-silmukoista, koordinoi projekteja ja välillä vähän koodaileekin.

“Orava on puissa elävä jyrsijä, jonka elinympäristöä ovat metsät ja metsiköt, etenkin havumetsät. Oravaa tavataan myös puutarhoissa ja kaupunkien puistoissa, ulkoilualueilla ja pihoilla. Orava on enimmäkseen päiväaktiivinen ja aktiivinen läpi vuoden, mutta erittäin huonoilla säillä se viettää paljon aikaa pesässä.”

Jenny Perttola oravana
Antto Perttola rengashäntämakina.

Antto Perttola

Antolla on yleensä aina jokin sutkautus olemassa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Antto sutkauttelee menemään niin koodin kuin sanojenkin osalta. Antto on myös SYSOP, eivätkä muut meistä oikeastaan edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Lisäksi Antto ymmärtää rajapintojen ja Drupalin päälle. Hyvä Antto!

“Rengashäntämaki elää naaraiden johtamissa, jopa 40 yksilön laumoissa. Naaraat ovat ryhmän hierarkiassa aina urosten yläpuolella. Uroksilla on myös keskenään oma hierarkiansa, ja johtava uros pääsee seurustelemaan naaraiden kanssa muita useammin. Rengashäntämaki ruokailee aina yhdessä laumansa kanssa. Se poimii pienillä, notkeilla ja vahvoilla sormillaan hedelmiä, kukkia, puiden lehtiä ja kuorta sekä mahlaa.”

Kaisa Visamo

Kaisa ymmärtää miten hommat toimivat. Kun pitää tehdä suunnitelma siitä, miten jokin palvelu toimii, loihtii Kaisa karkkia syöden sellaisen diagrammin, jossa on nuolta ja laatikkoa joka suuntaan, mutta silti sellaisessa muodossa, että hölmömmätkin tajuavat mistä on kyse. Lisäksi Kaisa tekee sisältöjä, tarkistaa asioita ja diggailee kissoista, niin kuin kunnon loopylaisen kuuluukin.

“Piikikäs, pieni siili suojautuu sadoilla piikeillään saalistajilta. Siili käpertyy kerälle vain parissa sekunnissa ja voi pysytellä pallona jopa tuntikausia. Siili osaa myös kallistella piikistöään puolelta toiselle vastustajaansa kohti. Se on kotipaikkauskollinen yöeläin ja aktiivisimmillaan hämärän aikaan sekä öisin. Päivänsä se viettää piilossa lehtikasoissa tai maakuopissa. Siili on pääasiassa hyönteissyöjä ja arvostettu puutarhoissa, koska se pitää hyönteismäärät kurissa.”

Veli-Matti Suikkanen mangustina.

Veli-Matti Suikkanen

Veli-Matti oppii uskomattoman nopeasti uudet tekniikat ja laskee päässä nopeammin kuin kaikki muut yhteensä. Veli-Matti ymmärtää Reactit, Nodet, Headless CMS:t ja ne muut hankalat termit, joista muut eivät välttämättä uskalla edes puhua. Tai no ehkä Antto – ja joskus Samuli. Onneksi Veli-Matti hallitsee homman niin hyvin, ettei muiden välttämättä edes tarvitsisi.

“Mangustin elämä on hyvin kurinalaista ja ne pitävät tiukasti kiinni päivärutiineistaan. Osa laumasta keskittyy ravinnon hankintaan ja tutkii lähiympäristöään pesiensä tuntumassa. Nokkela mangusti pystyy häätämään kotkan pois tai jopa tappaa kobran. Mangustit ovat sosiaalisia ja yhteistyökykyisiä. Ne liikkuvat aivan kylki kyljessä toivoen, että vihollinen luulee mangustilaumaa yhdeksi suureksi eläimeksi.”

Mirka Timonen

Mirka murisee eniten ja on topakka. Se näkyy myös silloin, kun Mirka puskee WordPress-sivuja kasaan. Homma etenee tasaisesti ja varmasti, sopivalla murinalla höystettynä. Välillä taas naurattaa hirmuisesti. Mirkan mukana tulee toimistokoira Lex. Lex murisee polkupyörille. Mirka tekniikalle, kun se ei tottele. Kukaan ei osaa varmasti sanoa kumpi on pelottavampaa. Tosin tekniikka aina lopulta tottelee – polkupyörät eivät niinkään, joten ehkä se kertoo jotain.

“Lepakko on ainoa siivellinen nisäkäs, joka osaa lentää. Se lentää öisin ja nukkuu pää alaspäin. Osa lepakoista suunnistaa kaikuluotauksen avulla. Lepakot liitetään helposti mytologiseen vampyyrihahmoon ja veren imemiseen. Vertaimeviä lepakoita tunnetaan kolme lajia. Ne tekevät ihoon haavan, mistä imevät veren. Lepakko on pääosin hyönteissyöjiä, mutta osa käyttää ravinnokseen myös hedelmiä ja mettä sekä pieni osa lihaa. ”

Mirka Timonen lepakkona.
Roosa Volanen kultapandana

Roosa Volanen

Roosa asuu Kouvolassa. Muuten Roosa onkin ihan supertyyppi. No ei. Loopyn porukasta noin puolet ovat jossain elämänsä vaiheessa asuneet Kouvolassa ja aika monet ovat syntyneetkin siellä. Roosa hallitsee grafiikan ja toteuttaa verkkosivujen ulkoasut mennen tullen. Roosa hallitsee myös WordPressin, joten Roosa on aikasta pätevä kouvolalainen (ja Roosa on myös äärimmäisen mukava). Onnea Kouvola! Onnea Loopy!

“Pikkupanda eli kultapanda tai kissakarhu on erikoinen eläin. Se ei vaikuta kuuluvan mihinkään ryhmään ulkonäkönsä tai elintapojensa perusteella. Kuitenkin kultapandassa on paljon tuttua: se syö bambua kuten panda, sillä on kissamaiset liikkeet ja siinä on jotain karhumaista. Se on hämäräajan eläin, joka elää yksin tai pareittain. Kultapandalla on kyky maistaa keinotekoisia makeutusaineita, kuten aspartaamia, ollen ainoa siihen kykenevä kädellisiin kuulumaton eläin.”

Jarkko Vanhalakka

Jarkko on kokenut ja monipuolinen graafinen suunnittelija, jonka tekeminen on vuosien saatossa tullut tutuksi monelle kymenlaaksolaiselle yritykselle. Alkuvuodesta 2023 Jarkon ja Loopyn tiet kohtasivat kuin sattuman kaupalla, ja nyt Jarkko onkin siellä missä pitääkin. Jarkko nauttii erityisesti luovasta tekemisestä kuten digipiirtämisestä sekä graafisten elementtien animoinnista. Rakkain työkalu: Wacom Cintiq -piirtönäyttö!

“Koala viettää kaiken aikansa puissa. Se laskeutuu alas vain siirtyäkseen uuteen puuhun tai juodakseen vettä. Jos se pakotetaan puusta alas, sen suurin huoli tuntuu olevan pääseminen uudelleen puuhun. Koala kapuaa vaivattomasti sileääkin runkoa latvukseen asti ja takertuu korkealla keinuviin oksiin lujasti kaikilla neljällä raajallaan.”